Uhkapelaamisen historia Suomessa

Suomen lippu

Suomalaiset ovat maailman eniten pelaavien kansojen joukossa. Koska uhkapeleissä on todennäköisempää hävitä kuin voittaa, kuuluvat suomalaiset myös eniten häviäviin kansoihin. Häviämme jopa enemmän kuin muut pohjoismaalaiset. Veikkaus ja ulkomaiset rahapeliyhtiöt keräsivät vuonna 2018 keskimäärin 370 euroa jokaiselta suomalaiselta. Luvussa on otettu huomioon myös pikkuvauvat ja he, jotka eivät pelaa koskaan. Näin ollen Suomessa on ihmisiä, jotka pelaavat ja häviävät muidenkin edestä. Ongelmapelaajat ja peliriippuvaiset voivat laittaa rahapeleihin vaikka tuhansia euroja päivässä. Veikkauksenkin jättituotot syntyvät noin 5 prosentilta sen pelaajista kerätyistä rahoista. Suomalainen ei siis voita aina.

Miten tähän on tultu? Miten suomalaisista on tullut pelikansaa, ja miksi Suomessa on mahdollisuus pelata rahapelejä käytännössä kaikkialla (rahapeliautomaattien sijoittelu ei lakkaa hämmästyttämästä ulkomaalaisia)?

Uhkapelaaminen Suomessa vuosina 1920–2020

Suomessa lienee pelattu uhkapelejä jo satojen vuosien ajan. On melko varmaa, että rahapelejä pelattiin jo 1700-luvulla, ehkä sitä aiemminkin. Rahalla pelaamista pidettiin kuitenkin paheellisena, eli syntisenä. Rahapelit olivat kiellettyjä vielä 1920-luvulla, eli sata vuotta sitten. Suomalaiset, jotka halusivat pelata rahasta, matkustivat Ruotsiin pelihimonsa ajamina. Ruotsissa rahapelien pelaaminen ei ollut laitonta.

Tuore valtio hoksasi, että rahapeleillä voi tienata. Näin ollen Suomi päätti laillistaa uhkapelit ja perustaa Veikkauksen. Vuosi oli 1940, ja monopoliaseman saavan yhtiön nimi oli ensin Oy Tippaustoimisto Ab. Ensimmäinen peli oli Vakioveikkaus. Jo seuraavana vuonna firman nimi muuttui Oy Veikkaustoimisto Ab:ksi.

Noppa

Iso askel oli Loton aloittaminen vuonna 1971. Arvat tulivat valikoimiin 1981, ja ravivedonlyönti vuotta myöhemmin. 2010-luvun alun mullistavat uudistukset liittyivät verkkopelipalveluun ja lottorivin kallistumiseen.

Vuonna 2017 Veikkaus, ravivedonlyönnin aikoinaan vastuulleen ottanut Fintoto ja rahapeliautomaattien takana oleva Raha-automaattiyhdistys (RAY) yhdistyivät uudeksi Veikkaukseksi. Mikään muu rahapeliyhtiö ei saa toimia tai edes mainostaa Suomessa, mutta netissä kukin saa pelata millä nettikasinolla haluaa. Nettikasinoiden määrä on viime vuosina suorastaan räjähtänyt, ja koska ne tarjoavat pelaajille bonuksia (sekä Veikkausta parempia voittoprosentteja), pelaa yhä useampi suomalainen rahapelejä netissä.

Uhkapelaaminen on naamioitu hyväntekeväisyydeksi

Luetellaanpa kaikki kasinot Suomesta. Listapa jää aika lyhyeksi, sillä tällä hetkellä Suomessa on vain yksi kivijalkakasino, ja se sijaitsee maamme pääkaupungissa. Pelaamaan pääsee silti helposti, sillä maassamme on tuhansia hajasijoiteltuja raha-automaatteja. Koronakriisin alussa oli historiallinen hetki, kun kaikki rahapelikoneet suljettiin. Normaalitilanteessa koneille pääsee 24/7 niin kahviloissa, ruokakaupoissa, ostoskeskuksissa kuin esimerkiksi huoltoasemilla.

Suomessa on käytetty uhkapelaamista kansallisen identiteetin rakentajana, mikä kuulostaa näin esitettynä suorastaan uskomattomalta. Näin asia kuitenkin on. Rahapelit on esitetty kansallismielisenä välineenä ja tapana auttaa sekä valtion koneistoa että yhteiskunnan vähäosaisia. Osa Veikkauksen tuloista meneekin hyväntekeväisyysjärjestöille, ministeriöiden ja poliitikkojen toimintaan sekä veteraanien auttamiseen. Hallitus alkoi mainostaa 1940 perustettua Veikkausta esimerkiksi hokemalla ”Aina kun panostat, suomalainen voittaa”. Näin suomalaisia rohkaistiin pelaamaan enemmän ja enemmän. Vaikka ei olisi tullut voittoa, raha päätyi jollain tavalla auttamaan Suomea ja suomalaisia. Ihmiset lienevät valmiimpia auttamaan ja laittamaan rahaa hyväntekeväisyyteen, jos he saavat lahjoitukselleen jonkin vastineen, vaikka sitten vain mahdollisuuden voittaa rahaa.

Veikkaus on toki tukenut hyväntekeväisyyttä, ja monet järjestöt ovat edelleen täysin riippuvaisia sen antamasta tuesta. Veikkaus on kuitenkin voittoa tavoitteleva yhtiö, eikä läheskään kaikki sen tuotosta kulu hyväntekeväisyyteen. Veikkaus esimerkiksi mainostaa tukevansa peliriippuvaisia, mutta käyttää samaan aikaan huomattavasti isomman summan peliensä mainostamiseen.

Rahapelialalla ei näy taantuma tai työttömyys. Rahapelejä pelaavat eniten juuri työttömät, pitkäaikaissairaat ja eläkeläiset. Osa pelaa yksinkertaisesti saadakseen jotain tekemistä, kun taas osalle on kehittynyt riippuvuus pelaamiseen. Suomalaiset ovat paljon innokkaampia sijoittamaan rahaa pelikoneisiin ja Lottoon, kuin esimerkiksi rahastoihin tai osakkeisiin. Kun asiaa kysytään peliharrastajilta, vastaavat he usein, ettei heillä ole rahaa keskiluokkaisiin vaurastumiskeinoihin, kuten juuri rahastoihin. Rahastoihin sijoittamista pidetään epävarmana ja porvarillisen, kun taas rahapelikoneet ovat tavallisen kansan vaurastumismetodi.

Rahastoihin sijoittaminen ei kuitenkaan vaadi suurta alkupääomaa. Rahastosäästäjäksi pääsee jo kympillä kuussa – summalla, mikä kuluu huomaamatta pelikoneeseen. 370 eurolla vuodessa (keskimääräinen rahapeleihin hävitty summa) saisi laitettua rahastoihin jo noin 31 euroa kuussa. Maltillisen 5 prosentin koron avulla summasta tulisi 10 vuodessa kokoon jo 4805 euroa.